Treenikärpäsen puraisu

Kuten aiemmin kerroin, mä oon aina ollut perus- ellen superlaiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Ihmiset on jostain syystä aina pitäneet mua jokseenkin sporttisena, en ymmärrä miten ihmeessä =D Mun liikunnat on olleet hyvin satunnaisia pyrähdyksiä, sellasia mitä monilla on tammikuussa. Pari viikkoa, that´s it. Kondis great. Not. Tai olihan mulla mun saliura 94-96. Treenailin Hämeenlinnan vuosinani kuntosalilla n. 6krt/vk syömällä pääasiassa n. 600 kcal/vrk ja vetämällä silloin tällöin 4000 kalorin sokerihumalat. Lihas ei kasvanut mihinkään ja usein vatsa kramppas jo alkulämmittelyissä niin, et oli pakko suunnata himaan. Se oli huono ura se.

MariaKangWhatsYourExcuseJossain vaiheessa raskauskilojen tiputtelua mä törmäsin kuitenkin tohon vasemmalla olevaan kuvaan ja mua alkoi tietysti ärsyttämään, kuinkas muuten. Kehtaakin siihen tulla pullistelemaan. Mun silmissähän toi äiti oli super-lihaksikas (niin se mielipide elää) ja sporttinen. Mut sit mä sulattelin ajatusta ja ajattelin, et ”Ok, ku kilot on karistettu, mä alan treenaa ja näytän sulle!” Pienestä se on välillä kiinni =D

Joulukuussa 2013 mä sit alotin ensin kotona lihastreenillä ja aerobisilla. Tuloksia tuli huimaa vauhtia, vaikka aina sanotaan ettei naisella helposti lihas kasva, saati jos on vielä vähän ikääkin. Just sellasta ärsyttävää etukäteen lyttäämistä, minkä takia monet saattaa jättää kokeilematta kokonaan. Tai minä ainakin. Mies mua houkutteli kuntosalille lähtemään, mut ei, enhän mä nyt sinne. Miksen? Jep, mun asennevamma jonka jo matikanope aikoinaan koko luokalle kuulutti.

IMG_0892Mun kroppa on sen mallinen, et mul on leveät hartiat ja pirun kapee lantio. Maaliskuussa oli sitten jo sixpackia ja habaa näkyvissä, mut ei se alakroppa kotona enää mihkään kasvanut. Ei auttanut ku suunnata nöyränä ukkonsa kanssa salille. Ensin toki tein armottoman saliseulonnan ja löysin sopivan äijämäisen salin, sellasen missä voi tuntea olonsa kotoisaks :) Aika äkkiä mä taisin olla myyty, mä olisin voinu muuttaa sinne salille. Kevään mittaan myös mun rasvaprosenttini alkoi olemaan todennäköisesti enää vain 10-12, oli pakko alkaa syömään kuin hevonen. Hieno puoli niissä alhaisissa rasvoissa oli se, että lihasten erottuvuus oli aika bueno :)

Sillä tiellä ollaan edelleen. Salitreeni on mulle ykkönen. Mä olen itseoppinut ja mun treeneissäni ei välttämättä oo sen enempää päätä kuin häntääkään, mutta kyllä niilläkin tulosta on tullut ihan kivasti. Inbody mittausten mukaan mun lihasmassan määrä kasvoi vuodessa kolmisen kiloa. No joo, kyllä mun massankeräys on muutenkin onnistunut vähän liiankin hyvin. Jos mä viime keväänä painoin piirun yli 50 kiloa, nyt sitä painoa on 61-62 kiloa. Aina pitää liiotella =D No palaillaan siihen sitten kevätdieetin myötä. Mutta välillä mennään 1-jakosella, välillä 2-jakosella ja nyt mennään jollain ihan ihme-jakosella ja kesällä kokeillaan tuplatreenejä. Mä oon tosi helppo kyllästymään, vaihtelu virkistää. Mun treeni on myös bodaus-painotteista, en siis tule koskaan mavettamaan 2,5 -kertaisesti omaa painoani. Muuta liikuntaa harrastan sitten lähinnä fiilispohjalta. Kesällä enemmän, talvella vähemmän. Silloin kun jaksetaan, lenkkeillään. Kun alkaa menemään piippuun, vähennetään aerobisesta. Musta on kiva myös kokeilla välillä jotain erikoisempaa kuten seinäkiipeilyä ja syksyllä kävin Vierumäen Flow-Parkissa. Se oli aika kivaa tällaiselle korkeanpaikankammoiselle :) Ens kesänä uudestaan ja silloin mä selätän sen korkeimman radankin!

DSC_0007Mutta siis teillä saattaa joskus käydä mielessä, et onkohan toi jotenkin pakkomielteinen toi eukko. Silloin olette oikeassa, mutta mä olen hyväksynyt sen. Mä olen yksinkertaisesti tiedostanut sen, että olen äärimmäisen addiktoituva persoona. Se on ollut aiemmin tupakka, sokeri, laihduttaminen, viikonloppuhumaltuminen, mikä milloinkin. Mä olen henkilökohtaisesti äärimmäisen tyytyväinen, että se on kerrankin tällainen terveellisempi vaihtoehto, joka on samalla vienyt muut addiktiot (purkkaa lukuunottamatta) mennessään. Joten antakaa armoa :)

Jestas, romaaniko tästä tuli taas? Mä oon näköjään yhtä hirvee hölösuu näppäimillä ku livenä. Hups ja heips!

2 vastausta artikkeliin ”Treenikärpäsen puraisu”

  • Pakkomielteinen eukko, lisää romaaneja kiitooos:-) Jatka samaan malliin ja peukut perään!

    • Hih, tulee tulee :) Kuhan saan nää tekniset asiat alta pois…huomasiksä FB-sivut :)

Kommentointi on suljettu.