Provosointi, nettiraivo ja kateuskortti

No niin, törmäsinpä Ilta-Lehden sivuilla sitten taas tällaiseen http://www.iltalehti.fi/iltv-hyvaolo/201501260100247_ih.shtml uutiseen. Alkoi vähän ärsyttämään. Mua ei ärsytä toi nainen eikä ainakaan sen vatsalihakset. Mua ei ärsytä oikeastaan toi uutinenkaan vaan toi asetelma ja eniten aina tällaisia juttuja koskevat kommentit.

Siis tämä nainen ei mun silmissä ollut kovinkaan provosoiva. Mä näen tän (omalehmäojaisena) ennemminkin vastaiskuna sille toiselle naiselle, josta kerroin artikkelissani ”Treenikärpäsen puraisu”. SE oli provosoivaa. Siinä ei ollut pelkästään timmi nainen lastensa kanssa viettämässä elämäänsä. Jos olisi ollut, kuva ei olisi herättänyt nettiraivoa. Mutta siinä haastettiin toinen ihminen. Oltiin vähän niinkuin yläpuolella. Haluttiin ärsyttää. Oikeastaan ihan turha muuta väittääkään. Ja se provosointi tehoaa ihmisiin eri lailla. Joitain ei kiinnosta pätkääkään, joidenkin mielestä se on wau, kolmannen se saa tsemppaamaan ja treenaamaan ihan vaan kostoks ja neljännen nettiraivon valtaan. Nainen itse sanoi halunneensa olla esimerkkinä siitä, että moninkertainen äitikin voi olla hyvässä kunnossa. Enkä mä sitä epäile, ei se nainen varmaan mikään bitch ole, vaan varmaan ihan mukava. Mutta tuskin kovin tyhmäkään. Jos mä tulisin tänne blogiini esittelemään milloin mitäkin ruumiinosaani tyyliin ”miks sul ei oo tällasta laiskimus?”, niin mä varmasti saisin aikaan nettiraivoa. En ehkä maailmanlaajusesti koska mä oon vaan tällanen pieni nobody, mut ainakin teidän lukijoiden joukossa. Aina jos korostetaan omaa paremmuutta toiseen nähden, se herättää reaktion. Yleensä negatiivisen. Ei tarvitse olla kovin fiksu ymmärtääkseen tämän. Siksi mä en ihan ymmärrä tätä muka-yllättyneisyyttä jutun ärsyttävyydestä.

Eli nettiraivon syynä on usein tai ainakin välillä tahaton tai tahallinen provosointi. Ja kyllä, ihmiset osaavat olla ihan uskomattoman inhottavia nimimerkkien suojissa tai anonyymeinä. Ihan kamalia. Se naapurin ihanan kiltti enkeli voi olla netissä suustaan solvauksia sylkevä ilkimys. Never know. Se kertoo varmasti jostain tyytymättömyydestä oman elämän johonkin osa-alueeseen. Tai se voi olla ihan aggressioiden purkamista tai jollekin jopa pelkkää huvia. Juu, me ihmiset ollaan oikeasti just niin kieroja ja vinoutuneita, kukin omalla tavallaan. Mutta sitten päästään siihen mua varsinaisesti ärsyttäneeseen seikkaan, eli

KATEUSKORTTIIN! Siis tottakai maailmassa on kateutta. Ja kateutta on ilkeämielistä tai vilpitöntä. On lannistavaa ja kannustavaa. Nyt kun noita, tai minkä tahansa vastaavanlaisen jutun kommentteja lukee, niin lähes joka ikisessä etenkin miehen kommentissa leimataan ne kaikki tuntemattomat naiset kateellisiksi. Ne kaikki jotka ovat suunsa neutraalisti tai kielteisesti asiassa avanneet. Kateellinen olet, end of discussion. Kuinka tyhjentävää. Paitsi jos kirjoitat ”oispa mullakin tollainen”, silloin kukaan ei huuda sinua kateelliseksi. No, silloinhan myönnät sen jo itse, joten pääset kai siksi pälkähästä.

On tietysti olemassa myös ihmisiä, usein valitettavasti naisia, jotka luulevat muiden naisten olevan heille kateellisia milloin mistäkin, yleensä kai ulkoisista avuista. Eli naiset itsekin ruokkivat tätä käsitystä naisten kateellisuudesta. Mä en usko, että oikeasti on olemassa niin ihanaa naista, että kaikki muut naiset inhoaisivat häntä sen tähden. Olisiko siis kuitenkin kyse peiliinkatsomisen puutteesta? Provosoinnista ja yleensä aiheettomasta ylemmyydentunteesta? Mä uskon näin. Tää kun toimii näin asiassa kuin asiassa. Äitiys on mm. myös asia, missä jotkut tykkää päteä ja tietää miten ne hommat kuuluu tehdä. Mutta sen ärsyttäävyys on sallittua, siinä ei vedetä kateuskorttia. Se liittyy vain ulkonäköön. Ja vain naisilla ilmeisesti. Törmäsin meinaan tänään myös tähän http://www.iltalehti.fi/viihde/2015012619085444_vi.shtml artikkeliin. Mentulan ulkonäköä siellä haukkuvat niin naiset kuin miehet, kenenkään ei epäillä olevan Mentulalle kateellisia. Ei edes habasta. Outoa.

Mutta jos joku joskus päätyy olemaan toiselle ihmiselle kateellinen niinkin typerästä asiasta kuin ulkonäkö, niin kannattaa miettiä yhtä asiaa. Kaikilla ihmisillä on omat mieltymyksensä ulkonäön suhteen. Ainoa ketä kannattaa yrittää miellyttää, on oma ittensä. Ja ehkä tietty se unelmien prinssi/prinsessa, jos se on jo löydetty. Muussa tapauksessa ihan oikeasti se yks tykkää siitä anorektikosta, toinen siitä missityypistä, kolman siitä runsaammasta ja neljäs jopa sairaalloisen ylipainoisesta. Kiva ku on laihduttanu ittensä sikalaihaks ja tapaa unelmiensa miehen ja se tykkääkin sellasist runsaammista naisista…ööh, life sucks. =D Lihasten suhteen tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, et suurin osa miehistä ei tykkää lihaksikkaammista naisista. Toki niitäkin on. Ja se on tietysti suhteellista mikä kenenkin mielestä on lihaksikas. Mutta kyllä mäkin tiedän olevani monen naisen ja miehen mielestä jo YÖK. Se ei loukkaa mua enkä mä kuvittele niiden ihmisten olevan mulle kateellisia. Ei ne sentään päin naamaa oo sanomaan tulleet =D Mutta mä en tee tätä heidän iloks enkä harmiks, vaan omakseni. Myönnettäköön, bodaus on ehkä aika narsistinen laji :)

Lopuks mä myönnän olevani kateellinen kaikille maailman ihmisille, joilla on paljon rahaa ja jotka voi ostella vaikka treenivaatteita mielin määrin tosta noin vaan :) Ja mä oon myös kateellinen mun serkulle, joka on lupaava taiteilija. Ku mä oisin halunnu olla se meiän suvun hullu taidemaalari. Epää. Mut nää asiat ei saa mua nettiraivon valtaan, joten mulla on vielä toivoa :)

Ja äärimmäisek lopuks mä aloin miettii, et ei kai tässä iässä enää tällasia mietitä…ollaan niinku jo yläpuolella :) Ai ei vai =D Äh, mä nyt vaan inhoon tollasta tyhjää argumentointia, jossa tyrmätään muiden ihmisten mielipiteet yhdellä kädenheilautuksella koko sanomaa edes kuuntelematta. Argggh!

IMG_1819

ps. Muistakaa käydä kurkkaamassa mun blogin FB-sivuja! Kovalla työllä ja raadannalla ne pystyyn sain :) Tosta sivun reunasta pääsee kurkkaamaan!

Ai ja niistä saa tykätäki, KIITOS <3