Feisbuukkii, Instaa, Lepoo, palautumista jne.

DSC_0340Tärkein ensin! Eli mä oon nyt väsänny hienompaaki hienommat FB-sivut mun blogille! Eli taitaa noi linkit tossa sivussa johtaa nyt oikeeseen paikkaan :) Ja Instagrammiki olis nyt niinku kai kunnossa. Kai. Koska mä en oikein tiiä mikä se on, enkä mä osaa sitä käyttää, mut jos te osaatte =D Voin kertoa, et mä oon täys urpo näis teknisis jutskis ja mun aivot tarviiki selkeesti putkirullausta tän päälle =D Mut käykää ihmeessä tykkäämässä mun sivusta. Ei oo pakko jos ette haluu, mut mulle tulis kiva mieli :P

Mutta tän illan varsinaiseen asiaan eli pyhän kolminaisuuden viimeinen ja tylsin osa. Eli lepo. Mites tää homma alkokaan? ”Nii siis en mä nyt sillee mitään lihaksia varsinaisesti haluu, et jos sillee pari-kolme kertaa viikossa salilla kävis.” ”Mä en kyl tajuu miten ne salitreenaajat ei viitti muka venytellä. Tai ne miehet ainakaan. Kyl mä sit ainaki muistan ja jaksan venytellä.” No juuh. No niinpä :)

Mulla ei oikeastaan ole ongelmia lihasten palautumisen kanssa ollut ollenkaan. Mä voin mennä salille, tehdä alakropan treeniä hiki lattioita kastellen 1,5h ja naama irvistellen, mut jo ovesta ulos lähtiessä mä oon ihan ok. Jotain pientä jomotusta saattaa olla illalla jossain päin, mut se on siinä. Periaatteessa mä voisin tehä seuraavan alakroppatreenin jo seuraavana päivänä. Tai vaikka samana päivänä. Ihan ekojen kertojen jälkeen ja nyt kuukauden tauon jälkeen kärsin lihaskivuista sen yhden kierroksen. That´s it. Siinä on myös sellanen pikku ongelma, et sitä ei oikein tajua sitten kauheasti lepäilläkään. Tekee mieli vaan treenata vähän lisää, et tuntuiski jossain jotain. Kyynerpää mulla kyllä alkoi oireilemaan heti alussa, vaihdellen golf-kyynerpäästä tennis-kyynerpäähän ja kaikkea siltä väliltä. Mut en mä sen antanut vaivata, jotain hermoperäistä ja nyt jo vuoden kuluessa melkein kadonnu. Hei, mä osaan olla kärsivällinenkin =D

1977244_10152498705398770_6234733103385987539_nMut kyllä mä muuten väsyn. Mun hermosto tai joku väsyy. Viime vuonna oli kausi, jolloin mä heräsin öisin tukka hiestä valuen ku kroppa kävi ylikierroksilla. Mä meinasin kyllä luulla niitä vaihevuosiks. Salitreenit kroppa vissiin vielä melko hyvin jaksaa, mutta kun päiviin lisätään fillarointia, lenkkeilyä tai rullistelua, niin välillä sen jaksamisen kanssa on ongelmia. Ilmenee puhtaasti väsymyksenä ja voimattomuutena sekä ärtyisyytenä. Mä oon vielä ainakin pystynyt hallitsemaan ylirasitustiloja aika pitkälti vähentämällä aerobisia. Ne ei mulle muutenkaan oo mikään intohimon kohde, joten siinä mielessä helppo karsinta :) Mutta kyllä mä vaan viime kesänä huomasin kuinka hermoja lepuuttavaa esim. pitkä pyöräilylenkki voi olla.

Mun nukkuminen ei myöskään oo mitään priimaluokkaa. Toi pikkujätkä on ollut aika heikko nukkumaan ja mä tietty herään aina pienimpäänkin inahdukseen. Päiväunia mä en oo osannu ottaa oikein koskaan, viime aikoina oon väkisin vähän opetellu. Mä luulen et palautumiseen ja kehon lepoon on auttanut myös tupakoinnin lopetus. Järjetön määrä kahvia ja tupakka piti mut aina aikamoisessa draivissa. Lopettamisen jälkeen on osannu jotenkin rentoutua paremmin. Voi nukahtaa päikkäreille kun ei oo kiire päästä kahville ja tupakalle. Ja hermotkin yllättäin kiittäneet lopetuksesta, vaikka luulin käyvän päinvastoin.

DSC_0335Mun lepopäivät on harvoin täysiä lepopäiviä, sohvamakuupäiviä siis. Esim. viimeks lepopäivänä kävin kävelylenkillä, tein vatsalihastreenin ja venyttelin. Jotain pientä kivaa pitää aina keksiä ja joo, mä yritän sitä venyttelyä nyt muistaa tehdä ees säännöllisen epäsäännöllisesti:) Mutta onhan ne lepoa salista, jossa viihdyn tällä hetkellä tosiaan 6 päivänä viikossa.

Mulla ei oo koskaan oikein ollu mitään kremppoja tai vaivoja. Mitä nyt aika vammauttavia niskajumeja joskus imetysaikoina, mut niistäkin on aikaa. Siks mä en ehkä ihan kauheesti oo osannu arvostaa kropan varotusmerkkejä. Joulukuun alussa kävikin sitten  sellanen ikävä källi, että mavea tehdessäni tapahtui yhtäkkiä puskista jotain. Kuului ruks ja mun korsetti petti täysin. Se oli jo siinä mielessä hullua, et mulla ei ollut edes paljoa painoa. Niin vain kävi. Lopetin homman seinään ja yritin vielä tehdä jotain muuta, mutta en pystynyt edes istumaan ilman inhottavaa paineen tuntua selässä. Tuli sikakiire himaan. Kotona kipu paheni äkkiä ja heivas mut useaan otteeseen aina uudelleen sängynpohjalle. Lääkkeet ei auttanu, kiropraktikko hitusen. KAMALAA! Ja toi pikkujätkä kuitenkin hoidettavana. Aina kun selkä tuntui vähänkin hyvältä, pienikin väärä liike ja alaselän lihakset lähti vetämään salamana kramppiin ja sit tuliki kiire saada poika päikkäreille jos olin yksin kotona. Sen krampin aikana ei meinaan tehty yhtään mitään. Mä yritin salillekin palata samantien ekan viikon aikana pariin otteeseen, mutta eipä se niin vaan onnistunutkaan. Jouduin nöyrtymään. Otti muuten koville ja ärsytti. Melkein kuukauden se toipuminen vei. Lepäämisellä, varovaisella venyttelyllä ja hieronnalla selkä alkoi toipumaan. Tein varovaisuuksissani samalla sen virheen, et melki koko kuukauden niiasin aina polvista jos lattialta piti jotain noukkua.  No arvatkaapa mitä siinä sitten kävi? Juu, takareidet vetäs maailman pahimpaan juntturaan. Kun mä tammikuun eka päivä palasin salille, mä en saanut mun sormia polvia alemmas =D No ahkeralla venyttelyllä ja hieronnalla siitäkin ollaan nyt päästy :)

DSC_0339Eli mitä tästä opimme. Kannattaa vähän kai lepäillä ja venytellä ja huoltaa sitä kehoaan. Ja olla tekemättä jotain liikettä jos se sattuu tai jos tuntuu, et tekniikka ei oo hallussa. Ja ehkä olla tekemättä kiertäviä vatsalihasliikkeitä maven tauolla. Oli meinaan eka ja vika kerta. Sitten kun paikat prakaa, kellään ei oo enää kivaa. Eli kun ei malta lepäillä, välillä voi tulla pakkolepo. Siitäs sain ähäkutti.

Lepäillään ja Palaillaan :)