Lisää kilometrejä mittariin!

Aikaa vierähtäny taas edellisestä postauksesta eikä hommat oo menny niinku strömssös.

418886_449933608379870_1040302265_n

Ensinnäkin se on taas ikääntymisen aika. Tänään. Klo. 23 jotain…en muista ku mun ristiäislusikkani on hukkunu =D Husbandi vääns mulle hienon syndekakun :)

Mun 2 viikon pestini Päijät-Hämeen keskussairaalassa on taputeltu. Se oli ihan jees. Se oli enemmän jees ku kuvittelin. Onneks menin, opin sietämään taas kaikenlaista uutta. Kirurgian gastrogeriatrinen osasto ei ehkä oo ihan helpoin paikka tällaselle lähärille, joka pelkää eritteitä, piikkejä ja kaikkea mahollista =D Mä en pyörtyny enkä yrjönny enkä kuollu kertaakaan, mä oon ylpee itestäni :) Mä olin jo aika tykästyny kaikkeen, kunnes eilen taas olin töissä siellä tutussa hoivakodissa ja kuinka ihanan tutulta ja turvalliselta ja lämpöseltä paikalta se tuntuikaan ihanine tuttuine työkavereineen. Kyllä mä taidan vaan olla enemmän sellanen hoivakoti-ihminen.

Työtilanne on tällä hetkellä se, että siellä kotikeikkapaikassakin taas töitä piisaa. Piisais niin paljon ku kerkeis vaan tekemään. Ja tuntuu piisaavan muuallakin ja mä inhoon kieltäytyä. Mut pakkohan se on ku mua ei oo ku yks Sirkku. Mul on nyt pari vapaata ja torstaina alkaa 8 päivän työputki ja se alkaa kahdella perättäisellä tuplavuoro-päivällä. Ja ekat vuorot on vielä taas uudessa työpaikassa, jotka on aina tietty extra-rasittavia, ainakin henkisesti. Ai että mä sitten tykkään ku mä nakittelen itelleni tällasia =D Sen jälkeen mä pidän kyllä 3 päivää vapaata ja lähen humpalle! Ihan varmasti. Me saatiin se hotellivaraus poikkeuksellisesti siirrettyä, mut ei me sinne sitten lähetäkään. Me mennään Messilään ja johki. Ihan sama, kuhan jotain hauskaa keksitään :)

Ittensä kuosissa pitäminen onkin sitten ollu pari viikkoa TÄYSIN retuperällä! Mä olen ahtanut sisuksiini kaikenlaista moskaa mielin määrin. Salilla en ole käynyt, eli täyttä lepoa on ollut pari viikkoa paria kotijumppaa lukuunottamatta. Koska mä huomenna olen jo 44 ja entistä rupsakampi ja rapsakampi, niin itseäni niskasta nappaisen ja hoidan ruokavaliot kuosiin ja itteni salille. Se on sit kiva vetää torstaina 12,5 tuntia duunia tönkkölihaksilla, kauhistuttaa jo valmiiks =D Toisaalta alkaa hermoa kiristää pikkuhiljaa taas tällainen löysäily, joten tarpeeseen tulee rytmiin palaaminen :)

On se ainaki kerran todistetusti ollu mun kans salillaki :)
On se ainaki kerran todistetusti ollu mun kans salillaki :)

Tää pari viikkoa on ollut hieman matalalentoa myös terveysrintamalla. Tässä huushollissa on sairasteltu milloin mahdollista influenssaa ja vatsatautia ja ties mitä. Oma olotila on ollut ajoittain kehnonlainen, mutta varmaan jo pelkällä tahdonvoimalla varsinaiset taudit taltutin. Sitä en sitten tiiä, et mikä osuus oli varsinaisilla pöpöillä ja mikä sairaalan osaston sisäilmalla. Se ei kuulema välttis ollut niinkään bueno. Mä aattelin vaan aluks hourailevani kirvelevien silmieni kanssa, mut en kai sitte. Mä oon aika herkkä kaikelle tollaselle, aika monessa homepaikassakin joutunu työskentelemään ja joissain paikoissa ollut rajutkin oireet. Nyt alkaa näyttää vähän paremmalta olotilan suhteen. Mutta mitäs näistä, lähipiirissä tapahtui myös vakavampi elinikäisen sairauden puhkeaminen, joten ei edes kehtaa valittaa. Muistutti taas vaan siitä, kuinka kiitollinen saa olla siitä, että lapset on toistaiseksi perusterveinä saanut pitää.

Ai niin, mut thaiboxing-treeneillehän vasta hyvää kuuluukin. Näistä sairasteluista ja töistä johtuen, ei pariin viikkoon ole tarvinut paikanpäällä käydäkään. Joten peruskurssin kelkasta on täysin pudottu. Niin ärsyttävää, mutta niin ennalta-arvattavaa. Mun on äärimmäisen vaikea toteuttaa aikataulutettuja harrastuksia. Huomenna mä periaatteessa pääsisin paikalle, mutta torstaina on aikanen herätys ja se pitkä päivä ja se iskee univajeelle jos treeneihin meen. Vähän liian myöhänen ajankohta tollanen myöhäisilta mulle. Pitää olla jo mammimassa siihen aikaan :)

Pirunpesällä...jonne en enää mee ku kuulin, et siel on käärmeitä! Tässä vielä autuaan tietämätön =D
Pirunpesällä…jonne en enää mee ku kuulin, et siel on käärmeitä! Tässä vielä autuaan tietämätön =D

Mitään muuta mun elämään ei sitten parin viikon aikana oo kuulunukaan. Aika tylsistyttävää =D Toisaalta tehnyt varmaan hyvääkin kropalle pitää pikku taukoa välillä. Tai niin mä selittelen :) Mä aina pelkään, et mun vaivalla hankitut vähäiset lihakseni katoavat jo päivässä. Mut mä just luin taas tutkimuksen lihasmuistista, joten kai tästä vielä noustaan tällaisen megalomaanisen tauon jälkeen =D Toisaalta heti huomaa, et hartiat ja selkäosasto on taas ihan juntturassa kun ei oo sitä rääkänny. Mä kärsin myös sellasesta jatkuvasta hartiajännityksestä. Mä en oo asiaan koskaan ite kiinnittäny huomiota, mutta tuolla thaiboxing-treeneissä kaveri ja vetäjä siitä mulle huomauttelivat. Mä en osaa rentouttaa hartiaseutua oikein ollenkaan. Oikein koskaan. Aika spuukia. En tiedä sitten miten sitä vois opetella. Joo sellasta sätkynukke-hypähtelyä, mut ei sitäkään koko aikaa voi tehä, aivot hölskyy =D

Rok Rok!
Rok Rok!

Mun synttärien lisäks tänään on myös muuta aihetta juhlaan. 4 vuotta sitten tänäpänä mun kaverini yli parinkymmenen vuoden ajalta pyys mut syömään. Mä harkitsin kieltäytymistä, koska en oo mikään syömässäkäymisen ystävä ja tais joku dieetti painaa päälle =D No en mä sit kuitenkaan kehannu kaverin kutsusta kieltäytyä (onneks en, koska se raukkaparka oli keränny rohkeutta monta tuntia =D ) ja the rest is history :) Siitä lähtien ollaan oltu ku paita ja peppu :) Mä olin 11 päivää aiemmin päättäny viettää loppuelämäni sinkkuna, mut no…mun suunnitelmat ei useinkaan pidä ihan loppuun asti. Tuuliviiri olen jonkin kerran kuullut olevani =D Onneks se sai mut pyörtämän päätökseni, muuten en olis saanut tietää, et maailmassa on oikeesti olemassa niin hieno mies. My husbandi <3 Vaik se on kyl välil ärsyttävä ku se kolistelee liikaa ja purkkaa sen ei kannata syödä mun seurassa =D Mut sil on maailman paras huumorintaju…siis mun jälkeen =D Lav juu <3 Elämä on joskus ihmeellistä ja yllättävää :) Ja koska mä en oo kerinny enkä jaksanu räpsiä mitään kuviakaan pariin viikkoon, saatte tyytyä mun ja husbandin lässynlää-kuviin =D

Söpistä :)
Söpistä :)

Nyt mä luulen, et mä en enää jaksa kirjottaa mitään. Aurinko meinaa alkaa paistaa, mut ei se sit välil meinaakaan. Mä ootan et se alkaa ja sit painelen pihalle. Mä ehkä myös lähen tänään ostamaan itelleni syndelahjaks (tai siis mies lähtee) housuja. Silleen huono ajankohta, et mun ei olis tarkotus olla niissä housuissa ihan näin sokeripöhöinen. Mut en mä nykyään voi käyttää ku joustavia housuja, ni kai se on se ja sama kuha jalkaan menevät :)

Nonni. Ihanaa ens viikolla alkavaa alkukevättä kaikille :) Toivottavasti mä seuraavalla kerralla kirjotan kuinka reenit kulkee ja kuinka vatsapalat paistaa ja kuinka Sirkku on löytänyt taas itsekurinsa, joka jossain taitaa tällä hetkellä talvilomailla :)

<3
<3

Ai jotta tärkein ei unohtuis, täytyyki väsätä taas yks työhakemus :)

Heipsis!