Kuulumisia ja uuden vuoden tuntemuksia :)

Onpas taas aikaa vierähtäny! Niin paljon, etten mä enää muista mistään mitään =D Seura tekee kaltaisekseen, niinhän sitä sanotaan ;) Joo, joulut lusittu ja uutta vuotta pukkaa. On se jännä, miten se on aina sellanen virstanpylväs, vaik se onki vaan kalenteripäiviä tässä elämässä.

Joulua edeltävä viikko meni töissä ja treenatessa. Oli mulla siinä 1 päivä vapaata, et sain jonkunnäkösen ”joulusiivouksen” tehtyä. Mulla on jännä tytär. Se on aina ihan innoissaan ku äiti siivoo sen kanssa =D Se on sitä meiän yhteistä tekemistä. Ja se tykkää siitä enemmän ku mä. Huomattavasti enemmän ku mä =D No meillä kaikilla on omat omituisuutemme.

12391828_1057316054308286_3315627622438352604_n

Deikun kans HIIT menossa :)
Deikun kans HIIT menossa :)

Esikoispoika lähti johki hornaan viikoks joulua viettämään, joten miehitys oli vajaa. Mun viime vuosien perinteenä on ollut leipoa ees ne joulupiparit, mut en mie kerinny tänä vuonna. Ne jäi miehen ja lasten kontolle. Mut hyviä ja hienoja tuli :) Mun loput jouluostoksetkin jäi aatonaatolle ja aamuvuoro siinä piti vielä sitä ennen lusia. No ennen työvuoron loppua veto oli täysin pois, joten ei auttanu ku vetästä vähän henkilökunnan joulusuklaita energiaks, et jaksaa shoppailla. Mä taidan olla siitä outo naishenkilö, et mä inhoon shoppailua ja mä inhoon kauppoja. Meillä mies käy aika usein yksin ruokakaupassakin, koska mä en vaan tykkää kaupoista =D No siinä ostosten lomassa kävi sitten myös eväiden suhteen näin…iltaan asti sitä kaupoissa kierreltiin, mä olin raato mut ukko jaksoi vielä joulutorttuja ja riisipuuroa alkaa vääntämään. Se on aika reipas mies <3

Aatonaaton eväitä!
Aatonaaton eväitä!

Ooh, aatonaaton kunniaks aattoseremonioiden miehitys kutistui entisestään, koska 1 lapsista päätti saada vatsataudin. Ajoitus kohdillaan. Voi raukkaparkaa. Mikähän siinä joulussa on sellanen pöpömagneetti. Musta tuntuu, et mä olin lapsuuden jouluista ainaki puolet kipeenä =D

Aattoaamuna me päätettiin miehen kanssa, et me halutaan itellemme viel uudet pyyhkeet joululahjaks (joo, me ollaan vähän lapsellisia). Siinä sit juostiin varmaan viel pari tuntia pitkin kauppoja, et löydettiin sopivat. No mut löydettiin kuitenkin :) Sen jälkeen lähettiin Padasjoella piipahtamaan saunomassa, syömässä ja lahjojen jaossa. Pikasesti, koska tää 1 uhri jäi kotiin ja mulla pukkas joulupäivänä aamuvuoroa.

Sen verran metäs asustellaan, et jouluaaton pissalenkinki voi vetää kylpytakissa =D Tai enhän mä tiiä miten ihmiset ikkunoistaan naureskelee...
Sen verran metäs asustellaan, et jouluaaton pissalenkinki voi vetää kylpytakissa =D Tai enhän mä tiiä miten ihmiset ikkunoistaan naureskelee…

Autosta ku maisemia katteli, ei kyllä todellakaan tuntunu jouluaatolta. Mä oon niitä ihmisiä, joilla joulun tunnelma kytkeytyy tiukasti lumeen. Ja yleensä keliin. Mun pitää varmaan muuttaa Kuusamoon, pitäis olla sellanen sininen keli, pakkasta sopivasti ja hiljasia isoja lumihiutaleita aattona. No harvoin täällä Lahes sellasia enää näkyy =(

Joulukelit kohillaan =D
Joulukelit kohillaan =D

Mun mutsilla on ollu jo vuosien ajan tapana keksiä joku joululeikki, tänä vuonna se oli hiffannu aika kivan (joo, on ne aina kivoja :) ) Onneks mä voitin, ettei tarvinu alkaa möksää =D

Tehtävänanto
Tehtävänanto
Vihjeet
Vihjeet
Ja Sirkku-pöllömestarin palkinto :)
Ja Sirkku-pöllömestarin palkinto, kaikki oikein :)

Mä en oo oikein jouluruokien ystävä. Kinkku nyt maistuu muutaman siivun verran ja riisipuuro on aina hyvää. Ehkä torttu jos toinenkin menee, eli se mun ainoo ”jouluherkku” on tietty suklaa. Tällasta sit menikin. Jouluherkku oli siks lainausmerkeissä, et sehän on mun herkku sen 365 päivää vuodesta =D Tai siis olis. Jos sais.

IMG_2159

Mun piti herkutella vaan aatonaatto ja aatto ja joulupävän olinki ruodussa ja salilla töiden jälkeen. Mut sit mä aattelin loogisesti, et herkutellaan tässä nyt loppuvuos ni on vähän enemmän mitä tiputtaa kevään aikana ja ei lopu kilot kesken =D Jep, mä oon niin loistava kikkailemaan näiden jutskien kans :)

Auts, mun sormi jäi painojen väliin.
Auts, mun sormi jäi painojen väliin.

Joulunpyhät meni duunissa ja eilinen ja tämä päivä vapaata. Ja mulle pukkas lenssu. Flunssa. Joku pöpö. En mä kauheen kipee oo. Vähän kolottaa ja keuhkoa ahdistaa ja päätä särkee. Eli ei paha. Paitsi et mun piti siivota ja kaikkee muuta kivaa, mut ei nyt jaksa. Huomenna alkaa se 8 päivän työputki ja se alkaa viisaasti uudenvuodenaaton iltavuorolla ja 5 aamua perään ja sit ees onneks iltaa tai väliä. Pahin mahdollinen kombinaatio. No eiköhän ne siitä selätetä. Jos ei tauti pahene.

Mä vähän röhnöttelen vaan tällee, vaik mun pitäis kyl vähä touhuilla...tai aika paljonki :)
Mä vähän röhnöttelen vaan tällee, vaik mun pitäis kyl vähä touhuilla…tai aika paljonki :)

Aah, mä tein ihan uskomattoman munauksen. Mulla on kyllä tapana tarkistaa sähköpostini ainaki lähes päivittäin. Nyt en sitten ollut sitä kiireiden keskellä tehnyt about viikkoon. Ei siellä koskaan mitään mielenkiintoista ole. No eilen sitten tarkistin sähköpostin, niin siellä oli kutsu työhaastatteluun tälle päivälle. Tai siis olisi ollut, koska aika oli luonnollisesti annettu jollekin muulle kun en aikaa ollut vahvistanut. Tää on niin tätä. No oma moka. Toisaalta olishan mulle saanut soittaakin. No, oma moka. Saa nyt nähdä sit, et järjestävätkö enää haastattelupäiviä, toivotaan. Eli mun yks uudenvuodenlupaus on jatkossa tsekata sähköposti evri dei!

Eli vuoden loppu on käsillä. Mua vähän jänskättää miten toi karvanen otus suhtautuu raketteihin. Toivottavasti ei mitenkään. Enkä mä tiedä miten niitä täällä mettän keskellä ees ammutaan. Saattaa olla, että paljon.

Mul oli loppujen lopuks aika kiva vuos. Paljon kivoja juttuja matkan varrella. Pari notkahdusta mielialan suhteen. Jännä miten ne sillä hetkellä tuntuu varjostavan kaikkea ja koko vuotta ja elämää, vaikka kyse on ajallisesti lyhyestä ajanjaksosta. Mä oon ihminen, joka tarvitsee toimintaa, et mieli pysyy virkeenä. Mä oon ku persiisiin ammuttu karhu, jos mulla ei oo suunnitelmia ja aikatauluja. Mikä on sinänsä hassua, koska mä koen olevani peruslaiska ihminen. Tai sit en ookaan. Ku toisaalta mä oon sellanen duracell. Tai sit mä oon vaan jakomielitautinen =D Ja sit taas toisaalta mä ehkä painan välillä vähän liikaa, iskee ylirasitus ja se taas ei voi olla vaikuttamatta siihen mielialaan. Pitäis opetella paremmin säätelemään. Sen lisäks mul on myös ihan parhaat ystävät, huippulapset, ehdottomasti maailman paras mies ja myös maailman upein koira (jonka takkujen setvimiseen olen viime aikoina addiktoitunut =D ) Aika siistiä hei. Okei, tietty tää on subjektiivinen mielipide, mut en mä muuta mielipidettä tarvi :)

Ens vuos alkaa töiden parissa. Mä kekkasin mulle ja miehelle helmikuun puoleenväliin etukäteiskivaa kivaa mein 4-vuotisseurustelun ja mun synttäreiden kunniaks. Me lähetään Jyväskylään lautailemaan, ehkä pikasesti kylpylöimään ja illalla kattomaan Lutakkoon Amoralia, Wolfheartia ja Omnium Gatherumia. Vähänks kivaa! Muuten mun pitääki pitää vähän vuotta auki, ku jos Gunnarit tekee reunion-kiertueen, mun pitää olla jossain tiettyyn aikaan. We´ll see, mut hengitystä en ala pidättämään =D Ai ja heti huhtikuun alussa pitäs lähtee viikonlopuks Himokselle vielä lautailemaan, mut senkään suhteen en uskalla intoilla, se ei oo kovin kiva lautailla nurmikolla =D Eli toivottavasti ees rinteissä riittää vielä lunta silloin :)

Aah ja perinteiset uudenvuodenlupaukset. Mä rakastan niitä, meni ne sit syteen tai saveen. Mä just kattelin mun viime vuoden FB-päivitystä, eikä ollu tarvinu luvata mitään. Voi VOI ku tylsää. Nyt sen sähköpostitsydeemin lisäks mä lupaan itelleni tiputtaa sen samperin 5 kiloa asap alkaen heti ylihuomenna (tai siis ei se enää varmaan oo vaan 5 kiloa, vaan vähän enemmän)!  Kikkakolmosia ei voi ees käyttää ku hiuksetki jo läks =D Ai ja mä lupaan myös saada vakkariduunin jostain. Vaik oikeesti tää keikkailu on ihanan vapaata. Olettaen et sitä keikkaa ois aina riittävästi. En mä sit muuta keksi. Paitsi et mä oon ollu tosi pitkämielinen ja hyväntuulinen ja rauhallinen viime aikoina, mä lupaan yrittää pitää sen moodin. Se on varmaan toi työ. Aina mul on ollu vahvasti vapaa-ajan-sirkku ja työ-sirkku erillään, mut se on jännä, miten toi duuni vaikuttaa positiivisesti kaikkeen. Siinä tarvitaan rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää hermoa. Eli just niitä ominaisuuksia joita mä aina ajattelen iteltäni puuttuvan. Töissä ne silti aina löytyy, must tulee varsinainen lehmähermo ja se tarttuu mukavasti yksityiselämään. Joillekin vois käydä toisinpäin, mulle näinpäin. Good :)

Hei ny mä en enää jaksa, alko kolottaa nilkkaa =D Ihan mielettömän hienot vuodenloput ja -alut teille kaikille <3 Palaillaan ku keritään :)