Action-Sirkun accidentti!

No niin, aattelinpa täältä pyörätuolin pohjilta raapustaa muutaman sanasen aikani kuluks. Sitä aikaahan mulla meinaan piisaa vielä seuraavat 4 viikkoa yllin kyllin =D No palataan siihen vähän myöhemmin.

Käytiin kaverin kanssa testaamassa se trampoliinipuisto. Oli sitten hulvattoman hauskaa puuhaa! Tein jopa elämäni ensimmäisen voltin. Ruman, mutta silti =D Tyhmänä mulla tietty oli 1,5 tunnin sali siinä alla, joten monen päivän puhkikuolema oli taattu :) Enkä telonut itseäni siellä, aivot kyllä meni vähän sekaisin. Vielä seuraavana päivänä saatoin törmäillä esim. oveen =D No uudestaan, kuhan tästä pääsee :)

Lähtötunnelmissa

No joo, kävin lomalla. Siitä tuli varmasti ikimuistoisin loma ikinä =D Vielä ensimmäisenä päivänä kaikki oli kovin jees. Upea hotellikompleksi, palvelu pelasi jne. ja uimaankin kerkisin :)

Oli se virkistävää =D
Tavoterantakunto jäi vähän jälkeen :)
Terveet jalat oli kivat!

No sitten tuli ensimmäinen yö. Mies heräsi kun nousin sängystä ja kävelin parvekkeelle ja sitten kuuluikin huutoa. Ukko ryntäs perään, luuli että olin kaatunut. Eipä näy akkaa missään. Siellähän se makasi 4-5 metriä alempana kiveyksellä. Mies juoksi shortsit väärinpäin, ilman paitaa ja kenkiä respaan soittamaan ambulanssia. Sitä sitten odoteltiinkin puoli tuntia, koska Kosin saarella ei kuulema ole kuin 2 ambulanssia. Mä kovasti yritin selittää lanssimiehille, ettei satu kuin kantapäihin. Ei ne uskonu, laittelivat kaulatukia jne.

Toinen jalka näyttää tässä kuvassa ihan ok

Sairaalassa sain upeinta hoitoa ikinä. Aivan ihania lääkäreitä, jotka piti mulle seuraa koko yön. Oli meinaan vähän orpo olo maata sairaalassa vieraassa maassa ilman kännykkää ja rahaa. Mies joutui jäämään lasten kanssa. Oli ne sairaalasta aamun sarastaessa soittaneet miehelle ettei vakavaa ja voi tulla klo 8 hakemaan. Sen jälkeen tosin yrittivät saada mua jäämään sairaalaan pariksi yöksi, mutta mä ilmoitin olevani lomalla ja lähteväni uimaan =D No allekirjoitin lapun että lähdin omin lupineni enkä mä kyllä mihinkään uimaan pakettieni kanssa mennyt :) Molemmat kantapäät murtunut. Ne Kosilla meinas, että kepeillä kinkkailen ja parin viikon päästä töihin. No ei se ihan niin mennyt =D

Mukavin lääkäri ikinä! Piti vielä erikseen käydä jälkeenpäin kiittämässä <3
Siinä teille uimista =D
Tyydyin makoilemaan merenneitona :)

Mitä sitten tapahtui? Jaa-a. En mä sieltä pudonnut. Mä kävelen välillä unissani ja teen mitä ihmeellisimpiä asioita silloin. Ei niitä kehtaa edes kertoa. Kerran heräsin 30 asteen pakkasessa melko vähissä vaatteissa. Mut onneks heräsin. Nyt en tiedä minne olen ollut menossa ja miksi. Ehkä leikin Batmania ja viitta ei toiminut =D No oikeestihan tää on kyllä pelottavaa, että ihminen unissaan voi tehdä mitä vaan. Onni onnettomuudessa, ettei parveke ollut korkeammalla.

Must ajoittain tuntui, et mua käytetään hyväks =D
Shoppailemassa :)
Vielä toisenkin kerran =D

Juu ei sitä lomaa moisen sattumuksen vuoksi lähdetä pilaamaan. Porhalsin joka päivä rannalle ja vesipuistoon ja altaille ja kaupungille jne. Huoneessa ei käyty kuin nukkumassa. Ei siinä murjotukset olis auttanut. Kyl mä lohduttelin itteäni shoppailulla, vaikka sattumus tekikin pikku loven budjettiin. Pelkkä lanssikyyti maksoi 380 euroa! Eikä sitä saanut suoraan matkavakuutuksesta. Kaikkea ei uskaltanut, mm. Turkin reissu jäi väliin. No mut lohduks päätin lähteä ens vuonna Turkkiin. 2 viikoks. Pohjakerrokseen =D

Mun hieno nahkalaukku, jonka sain pilkkahintaan :)
Pitää viel vähän jänskätä, et mahtuuko =D
Oisha se ollu kiva kurvailla liukuja alas :)

Pienen lisäjännityksen reissuun toi se, että tarvitsin lentoluvan Suomeen. No sainhan minä sen, mutta Finnair ilmoitti ettei käy, pitää olla englanniksi. Ja Kreikan laki kieltää kirjoittamasta virallisia asiakirjoja muulla kielellä. No opas järkkäs asian ja sain luvan lentää vaikka aloin jo katselemaan asumuksia sillä silmällä :)

Mut onneks suu ei murtunu =D
Nää jälkkärit oli kyllä hyviä…
…ja niitä meni…
…ja meni =D
Onneks mul on maailman paras mies. Joka kuulema vanheni viikossa 20 vuotta =D
Pakolliset iltadrinksut, pitää veren juoksevana =D

Lentokoneeseen meninkin sitten hissillä. Wc-käynnit olivatkin sitten huvittavan näköistä kikkailua, koska näille jaloille ei varata. Mutta selvisin :) Kaveri oli kentällä vastassa ja me kurvattiin suoraan Akuuttiin. Siellä sit vietettiinki 7,5 tuntia ennen kuin kipsit oli jalassa.

Tällasel Sirkku meni koneeseen :)
Kivan näkönen tää toinen…
Nää kotimaiset on tyylikkäämmät. Ja Deimos huolehtii <3

Molemmissa jaloissa melko symmetriset halkeamat ja saman verran vinossakin. Kosin kuvissa en toisessa mitään edes nähnyt, mutta Lahdessa otettiin jopa TT-kuvat. 6 viikkoa paketit jaloissa ja sit pitäis päästä töihin. Ette usko että odotan. Eipä ole osannut aiemmin arvostaa ihan yksinkertaisimpia asioita. Kuinka helppoa nykyihmisen elämä oikeastaan onkaan.

Kattokaas mikä malli mun pyörätuoli on =D

Ikävintä tässä on se, että me asutaan todella hankalassa talossa. Mä olen vankina täällä ilman miehen apua. Pelkkä ulosmeno noiden kierreportaiden kautta on melkoinen suoritus. Miehelle kyllä iso kiitos siitä, kuinka hienosti homman hoitanut. Mä olen kyllä ollut helppo potilaskin. Oppinut paljon itsestäni. Jos mun olis etukäteen pitänyt veikata miten käyttäytyisin tällaisessa tilassa, olisin veikannut täysin pieleen. Mä olen ollut ihan hyvillä mielin.

Enkä mä täällä kokonaan aio mädäntyä. Ens lauantaina lähetään kattomaan Koivusen Aria ja Leppäluodon J-P:tä Pennalaan. Seuraavalla viikolla duunipaikan virkistyspäivä. Änkeän itteni Pajulahteen kattelemaan kuinka muut  selviytyy seikkailuradasta :) Sitä seuraavalla viikolla ammattikorkean pääsykokeet, tarviikin soittaa et tällanen tapaus tulossa. Sit onkin enää loppusuora. Saikku loppuu 12.11. joten kai ne siinä viikolla jo kipsit poistaa. En mä sitten tiedä miten niillä duunissa koko päivä kävellään…ja jos ihan ällöpositiivisia halutaan olla, niin eipähän parempaan vuodenaikaan olis voinut osua. Ei tuolla ulkona viihtyis muutenkaan =D

Että semmosta. Hyvä Sirkku! Se sitte osaa =D Treenit tässä nyt tauolla. Yritän päästä salille heti kun jalat sallii. Saakin tehdä töitä kadonneen lihasmassan mtsästyksessä. Huh huh! Kickboxingin osalta oon miettinyt, et onneks ei kantapäille rankka laji. En mä silti tiedä kuinka äkkiä jalkapöydät kestää potkuja. No sen näkee sitten. Heti mennään kun kyetään =D

Juniorikin kysyi eilen, et miksi olen kotona. Kysyin että missä mun pitäis olla. Vastaus oli ”kuntosalilla” =D

Hyvät syksyt kaikille ja palaillaan…eikä häsläillä :)